Kielen sanojen epäselvyys aiheuttaa joskus hämmennystä, eikä edes termejä ja nimiä käyttävät ymmärrä niiden merkitystä. Tällainen "monimutkainen" ja polysemanttinen sana on esimerkiksi "potentiaalinen".
Potentiaali tarkoittaa mitä tahansa resursseja, sisäisiä tai elintärkeitä varoja ja mahdollisuuksia. Eri sanakirjoista löytyy kuitenkin erilaisia tulkintoja tälle termille.
Esimerkiksi Efremovan sanakirjassa "potentiaalin" käsite määritellään määränä, joka kuvaa magneettisen tai sähköisen kentän pisteessä olevan ruumiin energiavaraa. Täältä löydät myös tämän sanan kuvaannollisen merkityksen, nimittäin "potentiaali" kaikkien käytettävissä olevien keinojen ja mahdollisuuksien kokonaisuutena millä tahansa alalla tai kaikilla alueilla.
Ushakovin sanakirjassa annetaan myös kaksi potentiaalin käsitteen määritelmää. Ensimmäisessä tapauksessa puhumme fyysisestä käsitteestä, joka luonnehtii potentiaalienergian määrää tietyssä avaruuden pisteessä. Toisessa - "potentiaalia" kuvataan joukkoa ehtoja, keinoja, joita tarvitaan ylläpitämään, ylläpitämään, säilyttämään jotain.
Ozhegovin sanakirja sisältää myös kolmannen version "potentiaalin" tulkinnasta. Ja tässä tapauksessa se tarkoittaa sisäistä varausta, henkilön kykyjä.
Jokapäiväisessä elämässä ei ole mahdollista nähdä ihmisten tai asioiden potentiaalia, koska tämä edellyttää tiettyä vaikutusta esineeseen tai esineeseen.
Esimerkiksi kun ostamme hehkulamppua, tarkastelemme yleensä pakkausta saadaksemme selville sen sisällön potentiaalin, eli tehon, takuutyötuntien määrän jne. Jos pidämme vain lamppua käsissämme, emme näe sen potentiaalia. Pakkaus ei kuitenkaan kerro kaikkea tuotteen ominaisuuksista. Loppujen lopuksi hehkulamppu voi räjähtää pudotessaan, voit loukkaantua siihen. Ja tämä koskee myös potentiaalia. Mutta on syytä huomata, että mikään näistä ominaisuuksista ei voi ilmetä vaikuttamatta esineeseen.
Tai esimerkiksi harkita jyvää. Mitä potentiaalia sillä on? Yksi siemen ei voi ruokkia ketään. Mutta jos se istutetaan maahan ja luodaan tietyt olosuhteet, viljan potentiaali näkyy jo tehtaassa.
Henkilö käytännössä koko elämänsä tutkii erilaisten asioiden potentiaalia. Jos tarkkailet pieniä lapsia, käy selvästi ilmi, että he tekevät kokeita kaikesta, mikä kuuluu heidän käsiinsä. Hieman vanhemmaksi tullessaan pieni testaaja alkaa jo ymmärtää, että äidin maljakkoa on mahdotonta muuttaa moniksi kauniiksi palasiksi. Eikä siksi, että sitä on mahdotonta tehdä, vaan siksi, että sitä ei voida hyväksyä.
Murrosiässä ihminen alkaa kokea elämää, unelmoida. Mutta useimmiten vanhemman sukupolven kiellot johtavat siihen, että murrosiässä potentiaali on piilevää. Siksi ihminen, kuten pieni jyvä, ei edes tunnista potentiaaliaan ennen kuin hän pääsee sopivaan ympäristöön.
Joten kaiken edellä mainitun perusteella potentiaalia voidaan luonnehtia piileviksi kyvyksi, jotka paljastuvat tietyllä vaikutuksella kohteeseen vaaditussa ympäristössä.
